Finncomm Airlines




Lentoliikenne

Ympäristö » Lentoliikenne

Lentoliikenteen ympäristövaikutukset koostuvat pääasiassa

  • päästöistä ilmakehään,
  • lentomelusta ja
  • toimintaa varten rakennetusta infrastruktuurista.

Päästöt ilmakehään

YK:n alainen Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) arvioi vuonna 2007 lentoliikenteen tuottavan maailman hiilidioksidipäästöistä (CO2) n. 2 %.  Tämän osuuden arvioidaan nousevan 3 %:iin vuoteen 2050 mennessä.

 

Lentokoneiden pakokaasut sisältävät samoja aineita kuin muidenkin moottoreiden päästöt. Näitä ovat mm. hiilidioksidi (CO2), typen oksidit (NOx), palamattomat hiilivedyt (HC), hiilimonoksidi eli häkä (CO), vesihöyry (H2O), rikin oksidit (SOx) sekä hiukkaset (PM). Hiilidioksidilla on sama ilmakehää lämmittävä vaikutus päästökorkeudesta riippumatta. Typenoksidipäästöillä (NOx) on kasvihuoneilmiön voimistumiseen sekä nopeuttava että hidastava vaikutus. NOx-päästöt tuottavat otsonia, joka lämmittää ilmakehää. Samalla NOx-päästöt kuitenkin vähentävät ilmakehän metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Moottoreiden muut päästökaasut ja -hiukkaset reagoivat ilmakehässä monimutkaisella tavalla osin lisäten ja osin vähentäen lämmittävää vaikutusta. Kaikkia reaktio- ja vaikutustapoja ei tunneta tarkasti.

Lentoliikenteen päästöjä pyritään hillitsemään sekä teknologiaa kehittämällä, toimintoja tehostamalla että taloudellisin ohjauskeinoin. Lentokoneiden päästöille asetetut rajat yhdessä kohoavien polttoainekustannusten kanssa ohjaavat kehittämään ja käyttämään energiatehokkaampia ja vähäpäästöisempiä koneita. Polttoainetaloudellisuus on kehittynyt merkittävästi viime vuosiin asti. Jatkossa energiatehokkuuden paraneminen on hitaampaa, mutta käynnissä on useita teknologian kehittämisohjelmia.

Lentoliikenteen energiankulutusta ja päästöjä voidaan vähentää myös kehittämällä lennonjohtomenetelmiä ja lentoreittejä siten, että lentoliikenne sujuu mahdollisimman joustavasti ja viiveettömästi. Energiatehokkuutta voidaan lisätä optimoimalla koneen nopeutta ja matkalentokorkeutta sekä lentämällä mahdollisimman täysillä koneilla. Ilmatilan ja kenttäalueen tehokas käyttö vähentää turhia rullauksia, odotuksia ja moottoreiden tyhjäkäyntiä sekä lento- että maaliikenteessä.

Tuoreimpana taloudellisena ohjauskeinona valmistellaan lentoliikenteen liittymistä Euroopan laajuiseen päästökauppaan. Päästökauppa olisi markkinoiden mukaan määräytyvä vaihtoehtoinen ohjauskeino. Päästökauppaan ja sen toimivuuteen liittyy kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä. Koska lentoliikenne on korostetun kansainvälistä liiketoimintaa, päästökauppa saattaa aiheuttaa vääristymiä yhtiöiden väliseen kilpailuun elleivät ratkaisut ole maailmanlaajuisia.

Lentomelu

Lentomelun vaikutusalue lähtö- ja saapumisasemien lähistöllä on yleensä pieni. Ympäristömeludirektiivin edellyttämien melukartoitusten mukaan lentoliikenteen osuus yhdyskuntamelusta on vähäinen, muiden liikennemuotojen ollessa vastaavasti merkittäviä melun tuottajia. Lentoyhtiöiden investoinnit nykyaikaiseen kalustoon ovat vähentäneet lentokoneiden tuottamaa melua ja ilmatilan käytön suunnittelulla vähäisiäkin vaikutuksia on kyetty entisestään pienentämään.

Infrastruktuuri

Verrattuna muihin liikennemuotoihin lentoliikenne vaati vähän rakennettua infrastruktuuria. Ilmailuhallinto Finavia osallistui vuosina 2004-2006 tutkimushankkeeseen, jossa arvioitiin Suomen liikenteen luonnonvarojen kulutusta. Tutkimuksessa huomioitiin ensimmäistä kertaa myös liikennemuodon vaatiman infrastruktuurin osuus. Tie- ja raideliikenteessä väylien rakentaminen kuluttaa merkittävästi uusiutumattomia luonnonvaroja, lentoliikenteen infrastruktuurin ollessa tässä suhteessa varsin tehokas. Tutkimusraportit on julkaistu liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja-sarjassa numeroilla 54/2005, 55/2005, 56/2005, 57/2005 ja 58/2005.

Lisätietoa

Air Transport Action Group (ATAG) ylläpitää ilmailun ympäristövaikutuksista kertovaa sivustoa http://www.enviro.aero/.